Meneekö suomalaisilla päin Vit**a?

Tiedän että kaikki mun postaukset näyttää siltä että kokisin olevani jotenkin parempi ihminen täällä välimerellä.

EI.

suomalaiset on kaikki todella hyviä ja mukavia ihmisiä, mutta yhteiskunta näyttää ulkopuolelta ja nykyään sisältäkin aika mädältä. Eniten kaipaan ulkomailla suomalaisten suoruutta ja rehellisyyttä. Sekä suomalaisilla on ihan jäätävän paljon ideoita ja innovaatiota, mitkä kaipaa vaan alustaa ja rohkasua viedä niitä eteenpäin. Sitä pitäisi oikeesti alkaa tukemaan. :) Eräs amerikkalainen ystäväni totesi:

"Maailman paras ihminen on suomalainen ihminen, joka on päässyt maahan, missä se saa toteuttaa omaa luovuuttaan".

Etelä-Euroopassa yhteiskunta on hyvin luottavainen kansalaisiin, melkeinpä kokoajan kuljet omalla vastuulla ja oletetaan, että kyllä sä tiedät mikä on laillista ja mikä laitonta. Poliisit eivät kulje yrmeinä, vaan Roomassa ottivat itsestään jopa selfieitä. Eniten itselle on täällä vahvistunu fiilis siitä, että hallinnon on aika alkaa luottamaan kansalaisiin. On ilo lukea kaikkia uutisia, missä kansa antaa hätähuutonsa. Luulisin, että ne alkaa pikkuhiljaa menemään kuuleville korville :)

Suomi on nyt siinä pisteessä, että on korkea aika kohdata todellisuus ja ryhtyä toimenpiteisiin. Enää ei riitä juhlapuheet yrittämisen tukemisesta, turismin kasvattamisesta tai mistään, mille ei oikeasti ryhdytä tekemään yhtään mitään.

Ja sitten, mitä jos ihan oikeasti siellä alettaisiin tukemaan toisiamme, nyt on lama ja kaikki eikä ole mikään uutinen että naapurin Pertillä menee päin vittua. Meillä kaikilla alkaa olla oma siellä oma naapurin Pertti ja monet ovat itse näitä Perttejä. Mitä jos naapurin Pertti sanookin keksineensä jonkun mullistavan idean, niin sen sijaan että toteamme sen menevän päin helvettiä joka tapauksessa, ryhtyisimmekin Pertin kanssa miettimään, kuinka kehittää tätä ideaa.

On parempi olla asenne "katsotaan mitä tästä tulee", kuin että "Ei tästä mitään tule"

Teen tämän postauksen siksi, että koen kynän olevan vahvin miekka ja mitä suurempi määrä ihmisiä käyttää tätä miekkaa, muutos tulee ihan varmasti.

Unohdetaan se asenne "ei mitään muutosta tule kuitenkaan". Kyllä se tulee, kun tarpeeksi yrittää. En  lähde erittelemään sen enemmin asioita, jotka tarvitsevat muutosta. Sillä joku asia on toiselle tärkeämpi kuin toinen. Mutta ehdottomasti täytyy saada muutoksia nihin lakeihin, jotka hankaloittavat ihmisten elämää ja estää selkeästi yhteiskuntaa kehittymästä.

Nämä on mun ideoita siihen, miten Suomesta saadaan ihan oikeasti maailman paras maa!

Sananen viinasta ja festareista

Ei siina mitaan, etta alkoholin litkiminen kielletaan, mutta pitaako sita sitten myyda jaatavaan ylihintaan siella aitojen sisalla, jos kerran syyna ylipaataan on alkoholihaittojen vahentaminen. Aika kaksinaismoralistista sanoa, etta suojellaan kansalaisia kun aitojen sisalla ei saa juoda omia alkoholeja, mutta sita kuitenkin myydaan ja sita saa aivan vapaasti lipittaa aitojen ulkopuolella. Joten keta tamakaan oikeasti palvelee? Miksi ei myonneta rohkeasti, etta tassa tehdaan bisnesta. Vai ajattelevatko ainakaan virkamiehet tekevansa jotain palvelusta ihmiskunnalle, kylla kai humalaiset osataan poistaa aitojen sisalta vaikka ne olisi siella omia juomia nauttineet. Vai onko oletuksena, etta jos kaikki paastetaan sisalle omine juomineen, on zombimainen kannihelvetti valmiina repaisemaan helvetin portit auki.

Ihmiset tulevat pitamaan hauskaa sinne aitojen sisalle, niin miksi siita taytyy tehda niin perkelen surkea kokemus.  Ei se viinan lipitys siita valttamatta hauskaa tee, mutta tieto siita, etta jo porttien kohdalla sua kohdellaan kuin mitakin alkoholistia salakuljettaja rikollista. Ja viimeistaan siina kohtaa kun maksat 10 euroa lampimasta muovituopista vie hymyn kasvoilta. Samaan hintaan ostin itse Valimeren festareilla viinipullon. Tasta en jarjestajia syyta, vaan Suomen jarkyttavan korkeint kustannuksia. Ihmiset selkeasti janoavat muutoksia, joten jotain on tehtava. Kesakin on niin perkeleen lyhyt, joten miksi "lampaita" ei voisi paastaa vapaaksi pellolle. Ja ne joilla on jarkea paassa, tulevat kylla selviamaan hengissa, iloisena ja hyvantuulisina kotiin. Vaitan, etta nain elaa kesan yli 98% ihmisista.

Tapahtumien ja kesan tulisi olla iloista aikaa.

Me tuskin kaipaamme Suomeen enaa yhtaa enempaa pahoinvoivia ihmisia. Pahoinvointi ei tule siita, etta sinulla on vapaus toimia kuten haluat, vaan siita, etta sinuun ei kukaan luota, eika anna edes yrittaa.

Lisää kuvateksti

Tekstia saa jakaa ja keskustelua yllapitaa :)

Ciao Italia!

Ciao! Ensimmäinen maailmanmenon pohdinta suoraan maailmalta. Olen tässä viime ajat seikkaillut Italiassa. Ajattelin kirjoitella hieman havainnostani, siis siitä maailman menosta.

Aloitetaan ensin vaikka siitä, että Italiassa ei taida olla yhtään hipsteriä. Minä ja mun lättähattu ollaan aika yksinäinen parivaljakko täällä. Yhdellä jenkkipapilla kiilsi kuulassaan tosin valkoinen lättähattu.:D

Ja sitten ne kaikkien rakastamat mopoautot. Roomassa lähes joka kolmas vastaantuleva moottorivehje on mopoauto.

Pienet Luigit ajelee kädet ulkona ja popit täysillä. Täällä se näyttää ihan coolilta. Toisin kuin Hyvinkään Ahdenkallionkadulla *ittuillakseen katolleen kaadettu mopoauto. Tosin täällä ne kyllä noudattaakin niitä hallitun kaaoksen sääntöjä.

Ei mennyt montaa tuntia kun Suomessa ansaittu surkea itsetuntokin tuntui saavan kyytiä ihan vain silkasta auringon valosta ja siitä, että tuntuu kuin hallituksen asettama kontrollin viitta suorastaan repeää päältäni kun astun uuden maan kamaralle. Ymmärrän kyllä täysin, miksi hallitus haluaa työntää Suomea eurooppalaiseksi. Mutta ei se niin mene, että tehdään niin kuin Eurooppa käskee, jaetaan rahat sinne ja kontrolloidaan kansalaisia. No, no.

Hallittu kaaos kuvastaa tätä maata hyvin. Lait on olemassa, niitä noudatetaan. Mutta jos meinaat lipsua jostain pienestä, kuten vaikka suojatiellä kävelystä, teet sen omalla vastuulla. Ei täällä kukaan virkavallan edustaja pysähdy ja viittilöi olemaan ruodussa. Aseistetut poliisitkin ottelivat itsestään selfieitä metroasemalla. Miksi turhaan olla yli auktoriteettina luomassa painetta ympäristöön. Sitten vasta voi toimia, kun jotain tapahtuu.  Ns. ennaltaehkäisevä toiminta puuttuu, mutta silti kaikki toimii. Tosin eräänä päivänä liiassa rentouden tunteessa olin itse puoli metriä vaille auton alla.

En kuitenkaan halua kyynistyä ja ryhtyä ajattelemaan, että Suomi on paska maa. Tai että joskus palatessani Suomeen istuisin päiväni Kalliolaisessa kuppilassa rastat päässä miettimässä, että miten täältä pääsee joskus pois. (Tein sitä ennen tänne lähtöä, ilman rastoja). Matkalla huomaa, mitä Suomessa voi parantaa ja mikä siellä taas on hyvin. Vielä en kyllä ole keksinyt mitään, mikä toimisi Suomessa paremmin kuin Italiassa. Paitsi että Suomessa 20 astetta tuntuu lämpimältä ja täällä se on oikeasti aika vilponen. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

                                                           (Koiralla oli oma sydän ilmapallo :) )

ps. Olen kyllä sitä mieltä, että täälläkin vois hipsteriys toimia. ;) Jengin muoti on täällä aika monotonista. Nyt keksin, monipuolisuus tyyleissä taitaa toimia Suomessa paremmin :)

Suomi mainittu

-Torilla tavataan!

-Ai miksi?

-No kun Suomi mainittiin ja iltapäivälehdetkin teki siitä jutun.

Tämä suomalainen itsetuntosyndrooma toteutuu aina aika ajoin maailman lehdissä. Viimeisimpänä Business Insiderin kirjoittaja kirjoitti tekstin Suomesta, jossa hän kirjoitti suurimmaksi ongelmaksemme markkinoinnin ongelman.

http://www.businessinsider.com/finland-has-a-shyness-problem-2014-2

Itse jaksan hämmästyä enää lähinnä siitä, miksi täällä jaksetaan vielä hämmästyä siitä. että meidät mainitaan jossain. Siitä tunnetaan lähinnä jotain kiimaista mielihyvää kun saa lukea jutun jostain typerästä Suomi juoposta joka mokasi maailmalla, silloin ei tavata torilla. Silloin kerrotaan kuinka halutaan muuttaa tästä persjunttilasta muualle. Kun joku valkokaulus kirjoittaa meistä jutun, jossa iskee suoraan siihen miksi me olemme, keitä olemme. Usein hieman kuitenkin alentavasti pienestä, arasta ja voimattomasta kansasta kirjoittaen, niin tästä kirjoittajasta tulee kansallissankari. Tuollekaan Business Insiderin ukolle ei kukaan sano että, "Mitä sä selität, osataanpas. Sä et vaan osaa nähä ympärilles?!?"

Mitä me oikeastaan haluamme kuulla? Keitä me haluamme olla?

Mikäli ulkomaalaisen Suomi-maininta kohdistuu siihen, että olemme juoppoja, masentuneita luusereita niin kommenttikentät täyttyvät kirjoitusta komppaavista kommenteista. Aivan kuin meille jokaiselle suomalaiselle olisi olemassa minä+sitten ne suomalaiset, siis kaikki muut paitsi minä, joita tuo juopottelu kirjoitus koskee. Ei, kyllä se koskee kirjoittajan silmissä ihan meitä kaikkia.

Jos jollain on jotain hyvää sanottavaa, kuten viime viikolla tehty kirjoitus maailman parhaista hotellihuoneista, joihin myös Iso-Syötteen huone valittiin. Kommenttikentissä keskityttiin lähinnä tappelemaan siitä, että onko Iso-Syöte Lappia.

Mistä se johtuu, että nautimme siitä kun joku sorsii meitä? Koetaanko se jotenkin ylväästi niin, että eihän tuo teksti minuun osu, sillä tiedänhän olevani itse parempi suomalainen. Mutta nuo muut, hyi niitä masentuneita juoppoja. Onneksi saavat tästä taas muistutuksen omasta huonouduestaan. Tunnustan, sorrun tähän ajatteluun myös itse.

Mielestäni meiltä puuttuu se niin sanottu yhteishenki. Ei ole olemassa vain minua plus muita. Vain ja ainoastaan me. Jos teksti koskee suomalaisia myös minä ja sinä olemme suomalaisia. Eikä vain ja ainoastaan lähipubissa kolmostuoppiaan krapulaan kiskova Repa lauantai aamuna klo 13. Tosin sallittakoon meille kaikille tuo Repainen hetki aina välillä. Ei elämä ole niin vakavaa

Älkäämme hätkähtäkö jokaista Suomi-mainintaa maailmalla. Se on nykyään melko tavallista. Me emme ole kaikki juoppoja, ujoja, markkinointitaidottomia, emmekä asu maailman parhaassa hotellissa. Mutta yksi asia on varmaa. Me olemme kaikki suomalaisia. Olkaamme siitä ylpeitä ja puolustakaamme heikompia. Myös Repoja.

Ps. Tässä tekstissä on Suomi mainittu.

Lihaton lokakuu

Lihaton lokakuu. Ensimmäisenä sisäinen lihaa syövä heteromieheni nauroi. "Mitä pask**".
Ajattelin sen olevan jälleen kerran niinsanottujen ituhippien turhanpäiväistä horinaa. Mitä se muka hyödyttää ketään, minua tai jo valmiiksi vakuumipakattuun pakettiin päätynyttä, teurastettua nautaa.
Se pakettihan päätyy vain roskikseen, jos en minä tai kukaan muu osta ja syö sitä. Siispä parantuuko maailma tällä tempauksella??

Vastaus on  edelleenkin mielestäni "ei".


Nyt useampi lukija varmasti kihisee raivosta. En väitä tämän lihattoman kuitenkaan olevan mikään huono asia. Tempaus saa monet kanssakulkijat, minut mukaanlukien pohtimaan sitä, mitä suuhunsa panee ja mitä ruokateollisuus on. Tällä tuskin maailma paranee, mutta  isoilla liikkeillä on aina vaikutuksensa, jos jengi alkaa vaatimaan parempaa niin itselleen kuin tuotantoprosessille. Alkaa varmasti tapahtumaan. Tästä uusimpana tulee mieleen tapaus Venäjä/Valio. Nyt vain odotellaan, koska mekin saamme lisäaineettomia jogurtteja.

Joten hyvät ihmiset, eritoten lihaasyövät heteromiehet. Pohtikaa rohkeasti mitä suuhunne laitatte, ei se myöskään noloa ole jos vaatii ruoaltaan jotain tai pitää välillä jopa lihattomia päiviä, jollaiseen siis itse ryhdyin. Tarkoitukseni on viettää joka toinen päivä lihatta ja joka toinen pannullani saa tiristä ihana rasvainen pihvi. Ei se maailmaa paranna, korkeintaan omaa henkilökohtaista maailmaani. Ja jos meitä on useita samanlaisia henkilökohtaisia maailmanparantajia, myös  teollisuus alkaa elää sen mukana. Ei kukaan voi ainakaan väittää, ettei se tekisi hyvää maailmalle?

Ensimmäisen lihattoman päiväni lounas: Kasvissosekeitto juustoraastella.